Laboratorio

Verinäytteet

Laboratoriomme on avoinna ma-pe 8-15.

Hae meidän eläinlääkäreidemme määräämiä uloste-ja  virtsanäytetutkimuksia varten näytepurkki klinikalta etukäteen !

Verinäytetutkimukset kuuluvat päivittäisiin rutiineihin. Koiralta ja kissalta otetaan yleensä verinäyte etujalan säären yläpinnalla kulkevasta vena cephalica-suonesta. Levottoman eläimen voi joutua rauhoittamaan toimenpidettä varten, mutta suurimmalta osalta potilaista näyte saadaa otetuksi ns. suosiolla.

Pääsääntöisesti eläimen tulee paastota n 12 h ennen verinäytteen ottoa, jotta tulos on luotettava (koskee monia seeruminäytteitä).

Verinäytteistä voidaan tutkia mitä moninaisimpia asioita. Verinäytteitä käytetään sisäelintautien tutkimuksessa, hormonimäärityksissä, tulehdusten seurannassa, allergiatutkimuksissa jne.

Klinikalla voimme itse tutkia verinäytteet hyvinkin kattavasti. Käytössämme ovat Procyte- hematologian analysaattori (mm.puna-ja valkosoluarvot, valkosolujen erittely) ja Catalyst kemian analysaattori (mm. sisäelinprofiilit, progesteroni, CRP, sokeri…) sekä Quickvet -hyytymistekijöiden ja veriryhmämääritysten analysaattori. Tulokset saadaan n. puolessa tunnissa.

Tietyt näytteet lähetämme IdeXX Vet Med Lab´iin Saksaan kuriiripalvelun avulla (tulokset saapuvat yleensä seuraavana päivänä ja ko. laboratorio on toiminnassa myös viikonloppuisin, eli saamme perjantain näytetulokset maanantaina). Joittenkin tutkimusten osalta käytämme myös tamperelaista Idexx Vetlab-laboratoriota ja kuopiolaista Movet-laboratoriota.

Virtsanäytteet

Virtsanäyte voidaan ottaa klinikalla kystosenteesillä (neulalla vatsanpeitteiden läpi), katetroimalla tai kotona ns. vapaasti laskettuna. Kystosenteesinäyte on luotettavin ja suositeltavin tapa kaikissa tilanteissa. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi hyväksyä kotona otetun näytteen tutkimuksen (kontrollinäyte tms).

Kotona otettavaa näytettä varten on hyvä ensin pestä virtsateitten seutu ja karvat shampoolla ja hyvin vedellä huuhtoen, jotta näyte olisi mahdollisimman puhas. Näyteastiaksi käy kannellinen pakasterasia tai muu puhdas astia. Näppärä keino näytteen saantiin voi olla myös saunakauhan kauhaosan ympäröinti muovipussilla niin että näyte kertyy suoraan pussiin. Näytteeksi riittää n.1 rkl virtsaa.

Kissan virtsanäyte on järkevintä tehdä klinikalla, mutta klinikalta on saatavissa myös ns. näytteenottohiekkaa kotona otettavaa kissan virtsanäytettä varten.

Näyte voidaan analysoida, mikäli se ei ole 4-5 tuntia "vanhempi". Säilytyksessä virtsassa tapahtuu muutoksia. Jos näytettä ei tuoda välittömästi tutkimukseen, se kannattaa säilyttää jääkaapissa.

Virtsanäytteitä tutkimme ma-pe 8-15.

Näytteistä voidaan tutkia ns. pikaliuskatesti, sakka ja bakteeriviljely. Myös joissain sisätautitutkimuksissa tarvitaan virtsanäytteen analysointia.

DNA-näytteet

DNA-näytteeksi otetaan yleensä poskisolu- / karva- tai verinäyte.

Tavallisimpia DNA-tutkimuksia ovat polveutumismääritykset. Näitä voidaan tehdä kun halutaan varmistaa, että pennut rekisteröidään oikeille vanhemmilleen esim. epäselvissä tapauksissa / kaksoisastutuksissa / kasvattajan omasta toiveesta.

Nykyisin on myös sekä koirille että kissoille lukuisia eri tautigeenejä kartoittavia DNA-tutkimuksia, jotka ovat yleensä vapaaehtoisia. Näitten tutkimus perustuu kasvattajan omaan toiveeseen / rotujärjestön suositukseen / johonkin kartoituskampanjaan. Koska tutkimuksia ja näitä tekeviä laboratorioita on pilvin pimein, on eläimen omistajan tällaisen näytteenoton yhteydessä syytä itse hankkia tarvittavat lähetteet ja tiedot laboratoriosta.

Koirille on myös perustettu ns. geenipankki (Hannes Lohen tutkimusryhmä), jonne kerätään kaikenrotuisten koirien geeniainesta sekä tulevia että nykyisiä tutkimusprojekteja hyödyntämään. Erityisen tarpeellisia ovat jostain perinnöllisestä sairaudesta kärsivän koiran näytteet sekä sen lähisukulaisten näytteet. Tällaisen näytteen voi pyytää otettavaksi eläinlääkärikäynnin yhteydessä -mutta mainitse asiasta etukäteen. Näytteen tallennus ei maksa mitään, toki eläinlääkäri ottaa näytteenotto ja -lähetyskulut.

Solunäytteet

Solunäytteet eli hienommin sanottuna sytologiset tutkimukset ovat hyvin tavanomaisia.

Korvatulehduksen tutkimuksessa on tarpeen tutkia korvaeritteen soluja, eli millaista tulehdusta ollaan hoitamassa. Korvaeritteessä voidaan nähdä erimuotoisia bakteereita, hiivoja, valkosoluja jne. Hoitoon saadaan silloin nopeasti ”osviittaa” sopivasta lääkityksestä. Toki rinnalla saatetaan tarvita muitakin tutkimuksia (bakteeriviljelyä yms). Eritteitä tutkitaan myös hoidon seurannassa.

Myös ihottumissa voidaan tutkia ihon pinnan solukkoa ja saada lisätietoa taudin syystä.

Kasvaimista yms muutoksista voidaan ottaa ohutneulanäytteitä ja tutkia saatua solunäytettä, parhaimmassa tapauksessa saadaan diagnoosikin ko. tutkimuksella.

Nivelnesteen, vatsaontelossa mahdollisesti olevan nesteen jne. solukuvaa voidaan tutkia.

Ulostenäyte

Ulostenäytetutkimuksia tarvitaan usein mm. pitempikestoisten ruuansulatushäiriöiden (ripulin) syitten tutkimuksessa. Ulostenäytteestä voidaan tutkia mm. erilaiset loiset sekä suolistoflooran koostumus. Mahdollisten patogeenien (taudinaiheuttaja-) bakteereiden lääkeaineherkkyys voidaan määrittää täsmälääkitystä varten.

Usein tutkimukseen riittää yhden ulostuskerran ulostenäyte (n 1 ruokalusikallinen riittää). Joissain tapauksissa suositellaan kerättäväksi ulostetta kolmelta peräkkäiseltä päivältä, esim. monissa loistutkimuksissa.

Mikäli olet vain kiinnostunut tutkituttamaan ulostenäytteen saadaksesi selville, onko lemmikilläsi matokuurin tarve, voit tilata palvelun ja näytteenottotarvikkeet suoraan laboratoriosta.

https://kauppa.vita.fi/news/14/tutki-kissan-tai-koiran-madotustarve-ennen-kuin-laakitset

Mikrobiologia

Mikrobiologiset tutkimukset ovat hyvin tavallisia, koska hyvin monet sairaudet ovat joko suoranaisesti mikrobien aiheuttamia tai ne ovat mukana ns. jälkitautina. Tavallisimpia mikrobiologista tutkimusta vaativia sairauksia ovat virtsatietulehdukset, korvatulehdukset, ihottumat, huonosti paranevat haavat ja paiseet.

Klinikallamme voimme tehdä bakteeriviljelyitä ja lääkeaineherkkyystutkimuksia tavanomaisista taudinaiheuttajabakteereista. Bakteeriviljelyn ja lääkeaineherkkyystutkimuksen kesto on yleensä 3-5 työpäivää. Usein lääkitys joudutaan aloittamaan heti, mutta sitä voidaan sitten tarpeen vaatiessa korjata tehokkaammaksi, jos tutkimuksen tulos siltä näyttää. Joskus taudinaiheuttajaksi voi paljastua myös sieni-infektio. Sen voi yleensä kyllä todeta jo solunäytteen tutkimuksessa.